Rakas päiväkirjani, en ole moneen vuoteen kirjoittanut sinuun.
Vihdoin uskallan astua esiin, ja kertoa sinulle, ja kaikille elämästäni.
Hmm… Mistäköhän aloittaisin? –Taidan aloittaa siitä, kuin luulin elämäni olevan kuin yhtä tuhkimotarinaa. Mutta toisin kävi, elämäni oli menossa päin helvettiä!
Kaikki alkoi siitä kuin rakastuin hyvin komeaan mieheen. Tapasimme ensi kerran I will meet a sim Kuvagallerian sivuilla.
Robert tykästyi kuvaani, ja alkoi ehdotella ihan vain niitä yhdenyön juttuja. Mutta minä en perusta oikein niitä.
Aloimme tapailla yhä useammin ja useammin. Lenkillä metsässä, kahviloissa ja ihan vain minun luonani.
Robert alkoi oikeastaan rampata luonani kahvilla, ja yritti saada minut mukaan hänen hullunkurisiin tempauksiinsa.
-Voi niitä aikoja. Voi kuin olisin jo silloin perääntynyt, mutta kaikki oli jo liian myöhäistä.
Eräänä iltana saapui se nuorekas ja komea mies minun luokseni, jälleen kahville (luulin). tällä kertaa Robertilla oli oikeastikin jotain asiaa…
-Hän kosi minua!
Kahvimukini kaatui lattialle ja meni tuhansiksi sirpaleiksi. Minä sen sijaan pyörryin.
Muistan hämärästi jotain ääniä. Olin sairaalassa kuin heräsin. Lääkäri sanoi että minulla oli ollut paha aivoverenvuoto, ja oli ihme että muistin edes oman nimeni!
-Robert sanoi minua soturiprinsessaksi, ja suuteli minua hyvin hellästi suulle.
”Ding, Dong” soi kirkon kellot. Kyllä, menimme naimisiin. Ikävä kyllä KETÄÄN Robertin sukulaisista, taikka ystävistä eivät tulleet häihimme. Olin niin sokaistunut rakkaudesta, etten edes ehtinyt epäillä mitään hämärää. (Robert Miller on ja tulee aina olemaan kultakimpaleeni) luulin.
-Jospa olisinkin ajatellut toisin. Olisin säästynyt tuskista, ja kaikista muista hanipööni kaapissa asustavista luurangoista. (se on sitten jo toinen tarina)
Aivan ihanan häämatkan jälkeen saavuimme vihdoinkin Robertin talolle.
Talo oli pieni, mutta yllättävän hyvässä kunnossa!
Mutta silti talo tarvitsi naisenkäden kosketusta.
Jotta saisimme Robertin vanhat roinat pois remppamme alta, pistimme pystyyn pienen pihakirppiksen. Kauppa kävi loistavasti! ja saimme kaiken myytyä. (Vitsi, vitsi) Kauppa kävi huonosti ja saimme vain pari tavaraa myytyä. (En suosittele pihakirppiksiä).
Tässä kuvassa sain hieman vetelehtiä, raskaan remontin jälkeen. (Pahus! Että inhoan kuin miehet tuijottavat peppuani!)
Tässä on makuhuoneemme.
Ja tässä keittokomeromme.
Ja lopuksi esittelen vielä olohuoneemme.
-”Robert, minun täytyy nyt kertoa sinulle yksi kullankallis asia. Sanoin hyvin varovasti Robertille.
Robert hämmentyi, ja kysyi:-” Mitä? kenties oletko neitsyt? lesbo? heitti Robert läpällä.
Minä hermostuin ja heitin tyynyn hänen päälleen. –” Etkö ole ihmetellyt miksi en ole halunnut maistaa kanssasi vielä sitä kiellettyä hedelmää?
Robert virnisti imelästi ja vastasi:-” Kulta, totta kai olen. Hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet. En olisi voinut uskoa että Robertin suusta koskaan pääsisi ulos tuommoista sulosävelmää…
En tiedä mikä minuun meni!?! yhtäkkiä olin jo menossa sänkyyn Robertin kanssa, vaikka hän olikin aviomieheni! (Ja katsokaa hänen viekasta ilmettään!) Luulen että rakkaani oli suunnitellut kaiken.
Luulen, että naapuriinkin asti pystyi kuulla lemmenhuutomme.
-”Kulta enhän ollut liian kovaotteinen? Kysyi Robert yhtäkkiä sessiomme päätettyä.
-”Et, se oli aivan ihanaa. Kuiskasin, ja laitoin silmäni kiinni.
Valot olivat jo olleet sammuksissa pitkään kunnes tunsin jotain takamukseni takana!
-”Eikai? sanoin kovaa kullalleni.
Robert huomasi mitä olin meinannut, ja rauhoitteli ” Se oli vain kaukosäädin, unohdin sen sinne, kuin aloitimme. Robert otti kaukosäätimen pois takamukseni takaa, ja antoi hyvänyönsuukon poskelleni.
(Seuraavassa osassa on luvassa enemmän juonenkäänteitä, ja triplasti enemmän kuvia)
